Talvi

on vissiin tullu ihan kunnolla. Ei tarkene ilman nahkatakkia enää ees päivällä. Voi harmi. Onneksi nyt voi pitää luvan kanssa pipoa 247. Tätä on odotettu, ostin meinaan jo joku aikaa sit ehkä maailman ihanimman Billabongin jättipipon.

Mitäs muuta.

Asiat etenee. Hitaasti ja epävarmasti, kuten tapoihin kuuluu, mutta sainpahan jotain aikaiseksi ja hinasin itseni anniskelupassikurssille. Tämänkin olisi voinut toki suorittaa verkkokurssina, eli kotisohvalla mukavasti pyjamassa istuen(niinkuin 90% ajasta muutenkin), mutta eipä taas menny hommat niinkuin Strömsössä. Koska aiheesta aiheutunut lievä turhautuminen on nyt jo vähän mennyttä, niin lainaanpa aihetta käsittelevää Facebookstatusta parin päivän takaa:

"Ihan pikkasen lähtee järki näiden virallisten asioiden kans täällä. Verokortit ja anniskelupassit ja medicare kortit ja sun muut. Verokortissakin kestää KUUKAUSI. Excuse me. Ja mites sit tommonen et kaikkiin online hakemuksiin tarvii jonku passikopion, joka on viranomaisen hyväksymä, eli tyyliin kopio passista--->kyttikselle--->leima--->skannaa koneelle ja sit vasta lähetä sun hakemus. Tämän takia mm. en pysty käydä anniskelupassiin oikeuttavaa kurssia netissä, tai siis voisin jos kävisin tän rumban näistä kopioista ja sun muista, luoja ties mistä välivaiheista.Mutta vähemmän levii pää, kun maksan 30aud lisää ja istun päivän kurssitettavana. Ja mites toi medicare sitten. Meen paikalliseen toimistoon sitä hakemaan niin virkailijalla ei oo mistään mitään hajua, ja aikansa pengottuaan väittää ettei mulla olis ees korttiin oikeutta. Mjahas. minä sitten siellä opastan että kyllä muuten on. No, en saanut korttia, koska helvetin sadan pisteen tunnistamissysteemi. Josta siis passi on 30 pinnaa ja ajokortti toiset 30, eikä suomikortti välttisti käy. Loput 40 pinnaa pitäis sit tulla vaikka just tosta medicarekortista, pankkikortista ja vaikka sähkölaskusta tai mistä vaan....Ja joo. En viittii ees alottaa siitä, miten meni kun yritin hankkia paikallisen ajokortin. Mutta tunti toimistossa, eikä oo korttia, kertonee jotain."

 Ja toinen:


"Soitat kyttikselle kysyäksesi, että onkohan niillä virkailijoita paikalla tänään, että sais allekirjotettua yhen helvetin paperin. Eipä tietenkään ole (kuka nyt toimistossa ois noin niinku keskiviikkona klo 14). Kysyt että millonkohan siellä ois joku sit paikalla niin vastaus on että en tiedä. EN TIEDÄ?! koska virka-aikana keskellä viikkoa onkin niin helvetin vaikeeta olla töissä. MULLA LÄHTEE JÄRKI IHAN OIKEESTI. Joku Espanja kaikkine siestoineenkin tuntuu olevan paremmin organisoitu."


Koska siis hommat nyt ei aina täällä tosiaan suju, niin aikani kiukuteltuani totesin, että säästyy ehkä omat ja muiden (lue: Pojan, poliisin, postivirkailijan ja vähintään yhen nettitestipalvelun onnettoman asiakaspalvelijan) hermot, jos maksan muutaman kympin lisää ja hinaan itseni kuudeksi tunniksi kurssille ihan paikanpäälle. (Voisin puida tätä ihanaa kaikkien virallisten asioiden hoitamisen vaikeutta. Mutta en jaksa. Pitäis muutenkin olla jo nukkumassa.)

Näin siis tein, ja kurssi oli yllättävän ok. Yleensähän kaikki tällaset koulutukset on about yhtä mielenkiintosia, kun joku maalin kuivumisen kuuntelu. Tää meni kuitenkin nopeesti, ja mielesäni pyörittelin silmiä näille alkoholilaille. Ei vaan voi ymmärtää. Jotenkin kelasin että pärjätäänhän me hitto Suomessakin, rapajuoppojen luvatussa maassa, vähemmällä. Jos meille voi myydä vaikka prikallisen fisuja, niin miksei täällä saa yhtä tequilaa iltapäivällä. Johtuu ehkä siitä, että yleensä näissä myyntitilanteissa oon ollu siellä tiskin toisella puolella tilaamassa niitä lärvilautasia turpa tötteröllä, mun ei luojan kiitos oo tarvinnu niitä kenellekään myydä. Mutta silti. En mä oo rekisteröiny mitään massiivisia järjestyshäiriöitä juuri koskaan missään, tai varsinaisesti nähny mitään ihan överiä. Ja kuitenkin ihan jonkin kerran on tullu erinäisissä anniskeluravintoloissa nuohottua. Toinen juttu on toki, että paljonko ne mun tequilassa kelluvat aivot rekisteröi aamukahden aikaan yhtään mitään, saati että niillä lokinkivittäjän silmillä näkis omaa juomaansa pidemmälle. Mutta you got the point. Jos oot kännissä ärsyttävä mulkku, niin ei siinä shottienmyyntikiellot paljoa paina. Mutta kun tuntuu että näiden mulkkujen takia viedään se oikeus hauskanpitoon myös niiltä normaaleilta hilpeiltä humalaisilta. Toinen syy on varmaan joo joku terveysvalistus. Mutta camoon. Aikuinen ihminenhän kyllä pämppää jos siltä tuntuu, vaikka  varmasti tietää että riskejä on. Käsi ylös jos et tiedä, mä voi luetella heti kymmenen mun koulutusmonisteesta.

No se siitä. itse koehan oli täysin avoimen kirjan kanssa suoritettava monivalintakoe, joka oli ohi about viidessä minuutissa. Semmonen et voi feilaa -testi, jonka perusteella koulutettu simpanssikin vois käyttää kaljahanaa luvan kanssa. Lopputuloksena mulla on nyt siis paikallinen anniskelupassi sit. Ei muuta kuin uraa luomaan. Paikallinen yökerho oli ainakin yhessä vaiheessa palkkaamassa jotain topless baarimikkoja. Kuulostaa niin mun jutulta. Harmi, että oon tässä viikon verran lämpänny paikallisen pienpanimon porukkaa, että palkkaisivat mut töihin. Lupasivat ilmotella ens viikolla. Jos se ei natsaa, niin joutuu vissiin alkaa kaivella alusvaatelaatikkoa ja arpoo, että mitkäs näistä venyneistä ja kulahtaneista henkkamaukkaliiveistä vakuuttais parhaiten ton yökerhon staff managerin. 

Tällasta siis tänne. Mitäs muuta. Irkkutyttö Sarah kävi kylässä, ja nään sitä taas huomenna. Tästä siis lisää.

Käytiin kattomassa rugbya, ja nykyään myöskin pelaan taas. Jee.

Ilmat on ihan paskat, ja mulla on kylmä. Oli onnenkyyneleet lähellä, kun posti toi äitin lähettämän Volcomin verkkatakin, josta jo kerran meinasin luopua. Nyt en meinaa luopua siitä edes öisin. Vielä kun Jumpinin saisin tänne. Poika huokailee helpotuksesta, koska tietää sen olevan liian painava lähetettäväksi. Toi mun pastellisävyinen fleecepyjama on kuulemma ihan riittävän hirvee. Se ei vaan tajuu.

Niitä kuvia ois ihan hirveen kiva saada tänne, mutta hirveen harvoin tulee kameraa kannettua mukana. Puhelimella oli hirveen näppärää aina näpsiä semmosia pieniä tilannekuvia. Vaikka mun vanhassa Lumiassa huono kamera olikin, oli se sentään kamera. Tän hetkinen  puhelin on Pojan vanha simpukkapuhelin vuodelta en_edes_tiedä, ja vetelee viimesiään. Needless to say, sillä voi soittaa ja lähettää viestin. Siinä kaikki. Voin sanoa, että niin paljon kuin älypuhelimia aikanaan vastustin, niin joo. Oon myyny sieluni. Pitäis varmaan pistää pystyyn joku megamuotiblogi ja pyytää Samsungi sponsoriksi. Voisin yhen Galaxy s3 ottaa ihan mielelläni. Lupaan perustaa sille vaikka ihan oman blogin.

Nojoo. Koska mulla ei sen suurempia asioita taaskaan ole, niin lopetanpa tähän enneku alkaa kyllästyttää. Oikeesti voisin kyllä vielä lätistä vaikka tänpäiväsestä kauppareissusta, mutta kello on 12 yöllä ja mun pitäis pakata huomisen kamat. Lähetään siis Manlyyn. Ehkä.

Ainiin. Kun äiti kuitenkin ehkä luet tätä. Parin päivän sisään pitäis postilaatikkoon kolahtaa Johanna Tukiaisesta kertova paljastuskirja. Pistätkö tulemaan tännepäin joutessas, niin saan talvilukemista. Kiitti!