Päivät vähenee, itseasiassa aika hurjaa vauhtia. Onhan tässä vielä lähes kuukausi, mutta siihen kuukauteen mahtuu sen verran paljon kaikkea actionia, että kohta joutuu ihan oikeasti alkaa suunnitella ja aikatauluttaa, että kaiken saa tehtyä.
28 päivää.
Niihin pitäisi mahtua ainakin seuraavaa:
Koepakkaus numero 2. Siis se ihan kunnollinen, jossa pakkaan laukkuni niinkuin olisin lähdössä. Paljonko painaa? Puuttuuko jotain? Voiko jotain jättää pois?
Tuliaiset. Pojalle tilasin synttärilahjan toimitettavaksi suoraan kotiin (sen lempparialbumin vinyylinä), sillä kun on synttärit helmikuun lopussa. Siispä sille jotain pientä. Ostin jo itseasiassa sille tämän, pitänee keksiä siihen lisäksi vielä jotain.
Mutta tajusin just, että olisi varmaan varsin kohteliasta ja hyvien tapojen mukaista viedä vanhemmillekin jotain. En halua lähteä millekään karkki- ja krääsälinjalle, ja mietinkin Aalto kynttilälyhtyä. Pieni ja helppo kuljettaa, hyvin suomalainen, ja symboliikka helposti selitettävissä. Ja ainakin mun silmää miellyttää ihan muutenkin. Lisäksi tiedän, että anoppikokelas on mitä suurimmassa määrin jouluihminen, joten esine todennäköisesti päätyisi myös käyttöön asti.
Lisäksi varmaan jotain perus Salmaria ja Minttua (ihan kylläkin omaan käyttöön). Onneksi olen sopivasti lähdössä Tallinnaan helmikuun puolivälissä, tulee halvemmaksi. Lisäksi se Pakollinen salmiakkipussi ja ruisleipää (jos sitä saa maahan tuoda, pitää selvittää) niihin hetkiin kun Vegemite alkaa tökkiä.
Tavaroiden läpikäyminen. Tällä hetkellä asun siis äitin patojen ääressä, sillä lähtiessäni vajaa vuosi sitten Unkariin, sanoin irti silloisen asuntoni vuokrasopparin. Ja kun tilanne sitten muuttuikin näin, totesin kotiin palatessani, ettei ole mitään järkeä vuokrata jotain ylihintaista asuntoa kun on vain ajan kysymys milloin taas lähden. Eli tilanne tällä hetkellä on se, että mun elämä on hyvin pitkälti muuttolaatikoissa joita on ripoteltu ympäri äitin huushollia, ja huonekalut sun muut kavereilla pitkäaikasessa lainassa (ehkä tarviin joskus takas, ehkä en). Ne pitäis käydä läpi ennen tätä lähtöä, jättää tarpeeliset kamat äitille käyttöön, pakata loput siististi ja heittää turhat kamat pois. Koska mun lähtöni Unkariin oli lievästi sanottuna kaoottinen, jäi kaikki tämä viimeksi tekemättä. Nyt olis korkea aika.
Auton kohtalosta sopiminen. Mulla on siis pieni ja rakas auto, josta en millään raaskisi vuoden takia luopua. Etenkin kun se on kaikin puolin soiva peli edelleen, vaikka ikää jo onkin. Mun on vaikea kuvitella, että vuoden päästä palatessani löytäisin yhtä hyvää ja edullista (kaikin puolin) purkkia yhtä edullisesti. Siispä olenkin tässä pohtinut jättääväni sen kaverin hellään huomaan ylläpito-, vakuutus-, ja verokuluja vastaan. Tämähän tarkottaa sitä, että mun pitäis sopia kaiksita yksityiskohdista, siivota, ja tsekata purkki siihen kondikseen, ettei se heti viikon jälkeen leviä tonne tielle.
Vakuutus. Tää on kyllä yks murheenkryyni. Jostain pitäisi löytää kattava, mutta suht edullinen matkavakuutus. Ei oo muuten niin helppoa kuin mitä luulisi. En halua jättää asioita tekemättä ja kokematta sen takia, etten ole varma kattaako mun vakuutus mahdollista damagea. Haluan voida rauhassa katkaista jalkani jossain kalliokiipeilyssä ja saada asianmukaista hoitoa niin, että joku muu kuin minä maksaa. Ja lisäksi kaikkien yhtiöiden iloksi pelaan rugbya, ja haluaisin ehdottomasti jatkaa treenaamista lajin kuningasmaassa. Jos vakuutusta ko. lajille on vaikea löytää jo Suomessa pelatessa, ei tilanne ainakaan helpotu, kun kerrot lähteväsi reissuun. Seuraava homma onkin selvittää, voinko ottaa australialaisen vakuutuksen rugbya varten, vaikken maan kansalainen tms. olekaan.
Jottei ihan vakavaksi ja työlääksi mene, niin on tässä muutamia varsin hauskojakin juttuja tiedossa. Nimittäin reissu Tallinnaan 17. - 20. 2. irlantilaisvahvistus Sarahin kanssa. Tutustuttiin Unkarissa kesällä, ja ollaan pidetty enemmän ja vähemmän yhteyttä myös sen jälkeen. Tästä reissusta tulee varmasti varsin ikimuistoinen. Paino sanalla varmasti, mikäli mennään samoilla meiningeillä kuin Unkarissa.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Snow Rugby. Tää itseasiassa sattuu just viimeiselle viikonlopulle ennen mun lähtöä. That's what I call a farewell party! Luvassa on siis viikonloppureissu Jyväskylään rugbyn, hassujen asujen ja hyvien bileiden merkeissä. Tästä varmaan tulee jonkin sortin dokumenttia jälkeenpäin.
Rugbysta muistuikin mieleeni vielä yksi listalle laitettava asia, nimittäin helvetin kirkas, kestävä ja peittävä kynsilakka. En välttämättä halua esitellä mustuneita varpaankynsiäni (kiitos nappisten, joilla kesti "hieman" aikaa muotoutua jalkaan) missään kesäisissä varvastossuissa.
Siinä kait ne isoimmat. Välissä pitäis toki tehdä töitä ja treenata niin paljon kuin suinkin. Jossain takaraivossa kytevä paniikki ei siis liene ihan turha. Positiivista tosin on, että ne pelkoperseessä -tunnelmat alkaa pikkuhiljaa muuttua sellaisen tervehenkisen hysteerisen jännityksen suuntaan.
Poika lupasi viikonlopun aikana hoitaa asuntoasiaa. Meillähän ei siis ole (vieläkään) kämppää, mikä alkaa pikkuhiljaa huolestuttaa. Mua siis. Pojalla on edelleen tää perusaustraliainen No worries -meininki. Hommat kyllä hoituu. Välillä mietin, mikä D vitamiinin yliannostus niistä kaikista tekee niin positiivisia. Kaikki tuntuu olevan niin No worries ja Don't stress. Mä luulin olevani aika stressitön ihminen, mutta Poikaan verrattuna vaikutan varsin neuroottiselta. Onneksi esim . tää asuntoasia on jotain mihin mä en voi vaikuttaa. On vaan luotettava siihen, että mulla on kämppä missa asua siihen mennessä kun lentokoneen pyörät koskettaa Australian maaperää.
np. Husky Rescue - Fast Lane
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti