hankala viikko.

Tää mun päivitysintoni näköjään laski samantien. Ei vaan. Mitään ei vaan oikeesti ole tapahtunut. Samaa odottelua. Skype toimii hävyttömän huonosti, mikä turhauttaa aivan uskomattoman paljon. Mutta sentään Poika hommasi uuden puhelimen, niin nyt pystyy jutella skypen kautta koska vaan.

Tää viikko on ollut jotenkin tahmea. Semmonen tasaisen tappava vitutus. Onneksi jäi töiden puolestakin kolmipäiväiseksi, en olisi enempää jaksanutkaan.

Kaipa se on tämä epämääräinen odottelu, kun mitään ei oikein voi tehdä, ja kaikki vähän jännittää, ja tietyt asiat kuitenkin pelottaakin. Kun vain jo pääsisi lähtemään, niin sitten se ois siinä. ei muuta kun sopeutumaan uuteen kuvioon. Nyt sitä päässänsä pähkäilee koko sopeutumista jo ennenkuin edes tarkalleen tietää mihin päätyy.

Ja siis tosiaan mun pelkotilat tällähetkellä on sitä luokkaa että huh. Tämmösenä perusnegatiivisena ihmisenä oon about varma, että joku vielä kusee tässä kintuille, ja jään tyyliin tulliin ja mut käännytetään maasta mun tuliaissalmiakkien takia. Siis ihan oikeesti. Näkisin varmaan painajaisia jostain Australian Rajalla -ohjelmasta, jos ylipäätään antaisin itselleni luvan sitä katsoa. En muuten anna. En ole oikeastikaan varma viittinkö tuoda maahan mitään. En jaksaisi yhtään ylimääräistä sompailua. Nuo rajamuodollisuudet tuolla toisessa päässä on pikkasen kinkkisemmät kuin meillä Helsinki-Vantaalla. Onneksi sentään on kokemusta jo USA:n rajalta, mikä tuntui 16 vuotiaana yksin matkustaessa sikakuumottavalta(se maahantulovirkailija oli oikeesti pelottava!) ei tämä sentään yhä paha paikka ole.

Käytännössähän homma vissiin menee semmosella kaavalla, että koneessa täytetään maahantulokortti, jossa kysellään maahantulon syytä, mistä tuut, kauan olet jne(kai?) Ja sitten..onko tullattavaa. En ole jaksanut niitä tullikuvioita sen tarkemmin katsoa, mutta aika tarkkoja tuntuvat olevan kaikesta. Eli vähemmällä pääsee kun ruksaa korttiin yes, jos vähänkään se tuliaiskossu ja buranapaketti siellä laukussa mietityttää. Rapsahtaa meinaan melkoiset sakot, jos et tavaroita ilmota ja jäät kiinni. Sitten koneesta päästyäsi painelet passintarkastukseen, jossa joku skannaa sun passin, kysyy missä helvetissä on Suomi, ja toivon mukaan näkee koneelta että sun viisumi on ok. Sit laukku hihnalta kantoon ja seuraavaan jonoon, joka valikoituu käsittääkseni sen mukaan, onko sulla sitä tullattavaa vaiko ei. Seuraavalla etapilla joka tapauksessa kamat läpivalaistaan(myös ne ei tullattavat) ja tarvittaessa sitten kaivellaan ne tullattavat kamat sieltä kassista ja näytetään siihen sedälle tai tädille, jotka sitten päättää saatko ne kamat maahan tuoda vaiko et. Ja sit se oliskin vissiin siinä. Welcome to Australia.

Tämmösen kuvan mä olen noista rajakuvioista saanut. Aika monta ehkää ja jossittelua, joten älkööt kukaan nyt näihin ohjeisiin sokeasti luottako. En halua sen enempää itseäni hermostuttaa (tommoset viralliset systeemit on mulle ihan kauhistus), joten en ajatellut tämän yksityiskohtaisemmin noista rajamuodollisuuksista edes ottaa selvää.

Olipas sekava ja tyhjää täynnä oleva kirjoitus. Ens kerralla tsemppaan ja kirjotan jotain vähän järkevämpää. Mun pää vaan lyö ihan tyhjää, on lyönyt koko viikon. Syytän D vitamiinin puutosta, mun tekoauringot meinaan loppu viikonloppuna.

AINIIN! Tein tämmösen pienimuotoisen testin tänään, kun lajittelin mun vaatteita. So far so good! Sain punnittua noin 80% mukaan lähtevistä kamoista, ja tadaa! Ne painoi vaan 14kg!!! Ehkäpä voin siis ostaa ne yhdet tarjousballerinat, joihin eilen törmäsin.......

Nyt pistän aivot narikkaan, keitän kupin teetä ja jään odottelemaan illan Skypeä.