Alunperin mun oli tarkoitus aloittaa tää vasta päästyäni virallisesti ja turvallisesti Australian kamaralle, mutta koska tää lähtö kaikkine valmisteluineen on aikamoinen rumba ja lisäksi tunteet myllertää aikalailla, niin päätin aloittaa tän jo nyt. Olkoon tämä mulle henkireikä lähtövalmisteluiden, tunnemylläkän, paskasti toimivan Skypen ja ikävän keskellä. Ensimmäiset postaukset tulevat siis ihan kotoistasta Suomesta, ja todennäköisesti käsittelevät joko a) mun yleistä jännitystä, turhautumista ja paniikkia, b) mun yleistä jännitystä, turhautumista ja paniikkia tai c) mun yleistä jännitystä, turhautumista ja paniikkia. Kielellinen ilmaisu on mallia "mitä ikinä päässäni liikkukaan", eli mitään kieliopillista riemuvoittoa tästä ei tule.
Näin loistavan esipuheen jälkeen itse asiaan. Minä olen Ninni, 25 -vuotias vantaalaistyttö. Elämä pyörii duunin, koirien, treenaamisen ja kavereiden ympärillä. Varsin tavallista siis. Viime vuonna vietin viitisen kuukautta unkarissa, ja tämän reissun seurauksena olen nyt lähdössä vuodeksi Australiaan. Miten tähän päädyttiin olkoon erillisen postauksen aihe, mutta taustalla on se tavallinen tarina. Boy meets girl. Ja koska välimatkaa on rapiat 15000 kilometriä niin selväähän se on, että hommaan mahtuu pari muuttujaa. Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että mulla on viisumi ja lentoliput lapasessa(tai siis sähköpostissa), ja lähtöön aikaa 39 päivää. Tämä tulee sitten joskus olemaan jonkinmoinen reissublogi, jota päivitän silloin kun siltä tuntuu. Siihen asti tänne tulee mietteitä lähtöön liittyen. Kuvia tulee sitten myöhemmin, tai voin mä toki johonkin yhdeksän tunnin aikaeron hankaluutta käsittelevään tekstiin lisätä tunnelmakuvaa koirankakkaisesta lumihangesta. Blogin ulkoasuakin muutan parempaan suuntaan sitten kun (jos) jaksan.
Tämä olkoon nyt tässä. Seuraava kirjoitus on sitten aiheesta X, jonka keksin sitten joskus. Cheers!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti