Ensimmäinen viikko on mennyt vauhdilla. Ensimmäinen päivä meni tosiaan kiertäessä huonekalukauppoja, ja seuraava päivä odotellessa mm. sitä "first thing in the morning" jääkaappia. kun vihdoin saatiin se jääkaappi, kokkailtiin ja käytiin kävelyllä. Illemmalla tavattiin Pojan kaveripariskunta Jamie ja Brendan, ja niiden pikkuinen 9kk poika Jim. Tämä kerrassaan valloitava pikkumies on Pojan kummipoika. Mentiin ensin Jamien ja Brendanin luo drinkille, ja jatkettiin siitä porukalla japanilaiseen syömään. Ruoka oli taivaallisen hyvää ja edullista. Saattaapi olla, että tuolla tulee käytyä jatkossakin varsin useasti.
Illallisen jälkeen hypättiin Jamien kyytiin, ja lähdettiin käymään viereisen kaupungin pienessä Six Strings -nimisessä olutpanimossa. Kahdeksalla dollarilla sai semmosen maistelutarjottimen, jossa oli viittä eri olutlaatua, jokainen lasi oli varmaan lähemmäs 2dl, eli tosi edullista. Itse tyydyin vaan yhteen tuoppiin talon omaa, vaaleaa olutta. Kaikki oluet tuolla oli aivan älyttömän hyviä, joten myös tonne joutunee menemään uudemmankin kerran. Pikkumiehen uniaika alkoi lähestyä, joten ei muuta kuin auton nokka kotia kohti. Kömmittiinkin sänkyyn jo varmaan 11 aikoihin. Hyvä sinänsä, koska seuraavana aamuna odotti kohtuullisen aikainen herätys.
Aamulla tosiaan heräiltiin siinä kahdeksan maissa. Tehtiin rauhassa aamupalaa, pakattiin tavarat, hypättiin autoon ja otettiin suunta kohti Sydneyta, tarkemmin sanottuna Manly Beachia. Ensimmäinen ilta vietettäisiin mun Budapestin aikaisen työkaverin Andrewn luona, ja seuraavana päivänä tavattaisiin muutamia Pojan kavereita. Manly on...Noh. en tiedä, löytyykö Suomesta edes vastaavaa aluetta. Kauniita hienohiekkaisia rantoja, helvetin kalliita luksusasuntoja, kävelykatuja, surffareita, pieniä kahviloita ja baareja. Ihastuin paikkaan heti. Semmonen sekoitus luksusta ja surffipummiutta, rikkaita penskoja ja reppureissaajia. Ja niin kovin kaunista ja leppoisaa.
Matkalla pysähdyttiin ostarilla hakemassa grillattavaa, viiniä ja olutta. Samalla mukaan tarttuivat yhdet tarjoussandaalit, sillä edellisillan kenkävalinnan seurauksena mun kantapäitä koristivat valtavat rakot. Ballerinat olisivat siis pois laskuista, eikä Manlyn baareihin ihan taida päästä varvastossuissa.
Lopulta päästiin Andrewn luo. Voi pojat millasella paikalla herra asustelee. Suuri, avara kattohuoneisto lähellä Manlyn satamaa. jokaisessa huoneessa merinäköala. Pelkästään kattoterassi porealtaineen on lähestulkoon meidän asunnon kokoinen. talonyhtiöllä on myös oma, yksityinen ranta ja uima-allas. Kerrassaan ihana paikka, valehtelematta yksi hienoimpia asuntoja joita minä olen nähnyt.
Porukalla oli jo bileet käynnissä, tuntuivat jatkaneen suoraan siitä, mihin edellisiltana jäivät. Varsin palanutta, väsynyttä ja hiprakkaisen oloista porukkaa istuskeli kattoterassin porealtaalla. Andrewn lisäksi paikalla oli myös mun toinen entinen työkaveri, melbournelaiskundi Vinnai. Oli niin kerrassaan ihana nähdä mun poikia. Muistan kun Unkarissa puhuttiin että "if you make it to Australia..." Ja täällä mä nyt olen. Eipä nuo jumalan mieliharmit mihinkään olleet muuttuneet. Vinnain ja Andyn lisäksi paikalla oli Vinnain kaveri James(?), sekä yllättäen kaksi suomalaista, Anu ja Jarmo. Anu oli ehtinyt viettää Australiassa muutaman viikon, Jarmo oli saapunut keskiviikkona niinkuin minäkin, tosin Singaporen kautta. Oli mukava puhua suomeakin välillä, ja vaan fiilistellä sitä, että on täällä. Otettiin aurinkoa, grillattiin, juotiin ja fiilisteltiin. Myöhemmin seuraan liityi vielä Pojan kaveri Saniel ja yksi suomalainen lisää, Andrewn kaveri Anna.
Kymmenen aikoihin lähdettiin baariin. Matkalla tavattiin vielä yksi Pojan kaveri, Cookie. Kuten aikaisemmin kerroin, täällä portsarit on paljon paljon tiukempia kuin Suomessa, eikä siis olllut mikään yllätys, että puolet porukasta jäi ulkopuolelle jo ensimmäisessä baarissa. Juotiin pojan ja sen kavereiden kanssa siellä pikaisesti yhdet, ja jatkettiin seuraavaan paikkaan, jonne muut Vinnaita ja Jamesia lukuunottamatta pääsivät sisään. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan, kuin porukkaa alkoi lentää ulos. Ihan uskomattoman paska systeemi suoraan sanottuna, mutta minkäs teet. Ensin lensi pihalle Andrew, ja Poika vähän myöhemmin. Oltiin koko porukka ulkona jo ennen puoltayötä, sen verran pahasti meni hermot. Täällä ei siis tosiaan pääse välttämättä kolmen kaljan jälkeen enää edes sisään, ja ulos saattaa lentää ihan vaan, jos naama ei miellytä. No, palattiin takaisin Andrewn luo ja jatkettiin kotibilemeiningillä. Kahden aikaan väsähdin ja painelin Pojan kainaloon nukkumaan.
Aamulla heräilin ekan kerran joskus viiden-kuuden aikaan, ja seuraavan kerran kahdeksalta. Pirun aikaero. Lopulta sain nukuttua sinne kymmenen kieppeille, kunnes Poikakin heräsi. Pistettiin kamat kasaan ja suunnattiin muutaman sadan metrin päähän Cookien nurkkiin. Tämä onnellinen herra asuu aivan rannalla, ja tähän pikkukolmioon toivottavasti muutamme, mikäli Cookien kämppis muuttaa emäntänsä nurkkiin. Käppäiltiin hakemaan aamupalaa yhdestä piirakkamestasta, simppelisti nimeltäan Pies And Coffee. Nam nam. Tämän jälkeen suunnattiin hetkeksi rannalle, vaan jotta voisin noin tuntia myöhemmin huomata palaneeni kuin korppu. Ei paljoa kakskymppinen Hawaiian Tropikki potki täällä otsoniohentuman alla. Ei auttanut kuin siirtyä sisätiloihin. Samalla haettiin Saniel lautalta, ja lounaaksi kolmen dollarin sushirullia japanilaisesta. Siis kolme_dollaria. Oon ihan taivaassa. Iltapäivä ja ilta menikin sitten rugbya tillittäessä, ensin Cookien luona ja sitten baarissa. Rugbysta puheenollen, vähän harmittaa kun liiga on täällä se suositumpi. Jotenkin se ei vaan kiinnosta samalla tavalla kuin union, unionia on paljon mielekkäämpää katsoa. Rugby on kuitenkin aina rugbya, ja toistaiseksi olen vain nauttinut siitä, kun sitä tulee telkkarista enemmän kuin SM liigaa kotisuomessa.
Takaisin asiaan. Pelien välissä käytiin yllättäen syömässä. Viimeisen pelin jälkeen oli hyvä vaan köllähtää Cookien tsiljoonadollaria maksaneille supermukaville nahkasoville. Ei muuten ollut vaikeuksia unensaannissa. Seuraava päivä menikin sitten Sydneyn keskustaa koluten. Siitä kirjottelen erillisen postauksen.
Kuvia ois muuten hirveen kiva laitella. Tän hetkinen ongelma on se, että kamera on hukassa. Siis se on täällä asunnossa jossain, just nyt se vaan on hukassa. Ollut pari päivää. Jahka se tuolta romujen alta löytyy, lätkin semmosen "ensimmäiset päivät/viikot/kuinka ikinä kauan sen löytymisessä kestääkään kuvina" -koosteen tulemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti