Olen ollut tän suhteen ihan hirvittävän laiska. Ärsyttää, koska olisi läjäpäin mistä kirjoittaa. Parikin reissua Sydneyyn, Pari reissua Blue Mountainsille ja hitto ROBERT PLANTIN KEIKKA. Yritän. For real. Jotenkin vaan kuukauden takaisten taphtumien kirjoittaminen tuntuu vähän pöljältä, toisaalta taas haluaisin niistä kirjoittaa enkä tämän takia voi kirjoittaa mitään uudempia juttuja...Tadaa. Tällä logiikalla kierre on hyvin pian valmis ja blogi hylätty.
Mutta oikeesti. YRITÄN.
Jos tässä nyt jotain kuulumisiakin kirjottelisi, kun kerran alotin.
Torstaina käytiin syömässä kavereiden kanssa, ja ilta jatkui muutamilla olusilla kerrankin meidän nurkissa. Aamulla aikainen herätys, ja tarkoituksena huristella Ikeaan hakemaan yhtä kirjahyllyä. Sieltä pti jatkaa vihdoinkin Featherdalen luonnonpuistoon koaloita paijaamaan ja Featherdalesta ajella Lithgowhun viikonlopun viettoon, mutta ei taas menny kaikki niinkuin Strömsössä.
Ikeaan päästiin lähtemään vain noin puoli tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä(hyvä minä!). Päästiin Ikean parkkipaikalle, jolloin hommat meni mielenkiintoiseksi. Huomasin nimitäin että mun lompakko on kotona. Sen perkeleen käsilaukun sivutaskussa, jota tuskin koskaan käytän, mutta jota sattumoisin olin ulkoiluttanut juuri edellisiltana. Ei ne rahatkaan mitään, mutta siellä oli myös mun henkkarit. Olisi siis pakko ajaa takaisin kotiin(noin 60km), mikä aikataulullisesti tarkoittaisi sitä, että Featherdalen saisi sen päivän osalta unohtaa. Harmitti niin että itku meinasi tulla, mutta minkäs teet. Ainakin sai hyvän kiukun päälle Ikeaa varten.
Ikea oli yhtä perseestä kuin nyt Ikea aina on, mutta saatiin kuitenkin se hylly mitä haettiinkin, ja ilman niin helvetin hidasta kassa-harjoittelijaa oltaisiin helposti oltu ulkona siinä puolessa tunnissa joka otettiin tavoitteeksi. Tämän kirjahyllyn mahduttaminen Suzuki Swiftiin(joka lisäksi oli täyteen pakattu viikonloppua varten) vaati jonkin verran mielikuvitusta, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ajeltiin takaisin kotiin ja heivattiin hylly matkasta, syötiin pikalounas (vakkari-nuudelipaikan vakkari seafood-annos, nomnom) ja otettiin suunta kohti Blue Mountainseja. Matkalla pysähdyttiin vielä Springwoodissa moikkaamassa Pojan mummoa.
Viikonloppu vietettiin siis jo toista kertaa Lithgowssa, pojan lapsuudenkodissa. Lithgow on vanha, reilu 10 000 asukkaan kaivos"kaupunki" Blue Mountainsien kupeessa, noin 150 kilometrin ja kolmen tunnin ajomatkan päässä Sydneystä, kiitos kerrassaan loistavan(not) ja toimivan(not) tiesuunnittelun. Laskettiin tossa keskinopeudeksi semmonen rapiat 50 kilsaa tunnissa. Aika hyvin, kun puolet matkasta on moottoritietä....
No toisaalta. Mikäpäs siinä hissukseen ajellessa, maisemat on nimittäin aivan mielettömän kauniit. Kuvia ei ole, koska kamera lojui jossain pakattuna. Koska tuota väliä Sydney-Lithgow tullaan kuitenkin sahaamaan jokseenkin säännöllisesti, lupaan(yritän) näpsiä muutaman muiston ja laittaa tännekin. Sitten joskus.
Lithgowssa odottikin seuraavanlainen näky.
Koska metsäpalot ovat täällä vakava ongelma kesäisin, poltetaan metsiä kontrolloidusti näin viileämpään aikaan. Oli se silti aika hurjan näköistä, kun yksi kokonainen vuorenrinne oli tulessa.
Lithgowssa viikonloppu sujui leppoisasti, perjantai ihan vaan kotosalla ja lauantai-ilta sitten parissakin eri pubissa. Alla vielä perjantai-illan tunnelmia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti